tiistai 22. toukokuuta 2012

Hupsistarallaa!

Johan nyt!

En kerennyt tuon kymmenen viikon aikana päivittää sitten kertaakaan!
Huomasin, että ko. homma vie voimat ihan totaalisesti!!

No nyt tulee hiukkasen kuvia ja tarinaa! Ollaanko siellä valmiina??

Tämä on tarina ensimmäisestä työpäivästä talvella 2012 Staran keskustan arboristien kanssa ja jonkinlainen ensimmäinen yritys ymmärtää jotain puista..

Kuvassa on jotain niin arboristille, kuin metsurillekin tärkeitä työkaluja, kypärä, moottorisaha ja vänkäri. Takana näkyy potilas, koivu eli Betula Pendula. Valitettavasti niin huonokuntoinen potilas, jotta sen kohdalla oli suositeltavaksi katsottu puun poistaminen. Tämän kohdalla ongelmaksi oli muodostunut puun tyvellä olevasta suuresta vauriosta lähtenyt laho.

Suuri osa puihin kohdistuvista vaurioista on ihmisen aiheuttamia. Huolimaton puistotyöntekijä voi esimerkiksi siimaleikkuria käyttäessään aiheuttaa suurta vahinkoa runkoon. Muita suuria vaurionaiheuttajia on esimerkiksi aurakalusto ja katolta pudotettavat lumet.

Toinen kohde aivan tämän vieressä Ursininkalliolla oli jokin paju (Salix), joka oli päässyt pahasti kuivumaan.
Näitä oli useampia, muistaakseni yksi kaadettiin kokonaan ja toisesta poistettiin vaurioituneita osia. Kuivuminen saattaa johtua esim. kasvupaikasta.




Ursininkalliolta suuntasimme Vuorimiehenpuistikkoon, jossa poistettavia kohteita oli jokin havupuu, sekä jokin Prunuksiin kuuluva puu, jossa oli erikoisen värinen sisus!



Mahtava pinkki! Ilahduttaa artesaaniopiskelijan silmää! Säästin nuo kaksi leikattua siivua ja ne kuivuivat kauniin lilaharmaiksi. Voisiko niistä kenties tehdä jotain?

Viimeinen homma ensimmäisenä päivänä oli Johanneksen kirkolla.

Viimeaikoina kaupunkilaisia on kuohuttanut paljon suurten komeiden jalavien katoaminen katukuvasta, mikä toki on surullista, mutta perusteltua. Jalaviin iskee herkästi etelässä jalavanpakuri, jota ei saa sekoittaa koivuissa tavattavaan pakuriin. Kyseinen sienitauti lahottaa vaarallisesti puun suuriakin oksia. Kantaja saattaa maallikon silmiin näyttää terveeltä mutta siinä voi piillä ikäviä yllätyksiä! Kuvassa Ulmus glabra, vuorijalava.

Kuva jalavanpakurista Vuorimiehessä..

Huhhuh! Olin ensimmäisenä päivänä aivan pyörällä päästä! Tunsin itseni hyvin tyhmäksi ja olin aivan varma etten saisi sisäistettyä minkäännäköistä oppia kallooni :)

Toisin kenties kävi ;)

1 kommentti:

  1. Valmiina ollaan!
    Kas pyörällä päästänsä saa olla :) Luulin pakurin pysyneen siellä etelässä. Mennäänköhän nyt liian lujaa kuitenkin eteenpäin, tuntuu että kaadetaan varmuuden vuoksi. Vai eikö.

    VastaaPoista